XXI: Cause celebre

- Yhdysvalloissa on vuodatettu julkisuuteen osia maan tiedustelupalvelun turvallisuusraportista. Tosin ne ovat kuin koulupojan muistiinpanoja huonosti kuunnellusta tai ymmärretystä luennosta, mutta sellaisiahan USA:n ulkopolitiikka ja etenkin tulkinnat terrorismin filosofiasta tässä ajassa aina pakkaavat olemaan.
- Irak on siinä suuri koulutusleiri aseelliselle jihadille, Iran ja Syyria tukevat tällaista terrorismia valtioina, anti-US vai oliko se anti (krist) us ja antisemitismi ruokkivat radikalismia kuten antiglobalisaatiokin. Vasemmistolaisuuskin taidettiin kirjata papereihin taas terrorismin kaltaiseksi viholliseksi.
- Ja kaiken tämän kruunaa internetti, joka on vaarallinen väline väärissä käsissä eli levitettäessä radikalismin henkeä USA:ta vastaan. Tässäkin raportissa vastustus syntyy tyhjästä eli ei ihan oikeasti ole mitään vastustettavaa, kunhan rähjätään rähjäämisen vuoksi. Milloinkahan oltaisiin julkisesti valmiita syvempään pohdintaan terrorismin luonteesta eikä vain taisteltaisi kansan ns. mielipiteen hallinnasta ja manipuloinnista.
- Kun jenkkiselvitys toteaa ' the Muslim mainstream emerges as the most powerful weapon in the war on terror', sopii kysyä kenen ehdoin ja millä keinoin sitä terrorismin vastaista sotaa käydään. Kun aseellisen jihadismin etenemistä juhlitaan yhtä hyvin Irakissa, Libanonissa, Länsirannalla, Afganistanissa ja pian ties missäkin päin maailmaa vain liikkeiden johtajia eliminoimalla liike muuttuu yhä selkeämmin henkimaailman asiaksi, ideologiaksi, jota on mahdoton asein lannistaa.
- Pandoran lipas on avattu moneen kertaan puolin jos toisinkin ja jenkkiarmeija liittolaisineen houkuteltiin mukaan sissisotaan, jota on mahdoton voittaa. Lippaan pohjalle jäi Toivo ja siellä se myös pysyy kun demokratian ainoa ongelma on päästä eroon oppositiosta, jotta demokratia, vallankäyttäjien käsikassara, voisi toteutua. Meidän asiamme on olla oikeassa.