maanantaina, syyskuuta 04, 2006

VIII: Lusitania 1128 - part II

- Elämme suurten tunteiden historiaa, jossa ensin luodaan vihollinen ja sitten etsitään sotilaallista ratkaisua syntyneeseen tilanteeseen. Ollaan jumalallisen tehtävän suorittajia etsittäessä Herrakansalle Elintilaa vääräuskoisten maailmasta. Joka itsensä ylentää, se alennetaan. Olemme nostaneet itsemme kaiken arvostelun yläpuolelle.
- Elämme nykyajan noitavainojen aikaa, jossa terrorismin ehkäisyn leiman alla saadaan demokratian ja vapauden suojelemisen nimissä tehdä mitä huvittaa. Päämäärien ylevöittäminen on tietenkin hieno asia, mutta onko miekkalähetys todella tätä päivää. Ja miltä se nykyinen demokratia ja vapaus näyttää vaikkapa Yhdysvalloissa. Sellaista vapautta ja demokratiaako maailma todella tarvitsee. Asiat voivat edetä toistakin tietä samaan päämäärään, sanojen tarkoittamaan todelliseen sisältöön.
- Kun noustaan yläpuolelle kansainvälisten lakien ja normien, pitää olla myös valmis vastaanottamaan seuraukset. Raid-ilmiö tuoksuu kyllä hyvältä, mutta se myös tappaa kodissa ja puutarhassa.
- USA:lla tai Israelilla olisi kyllä paljon hienompikin arvomaailma puolustettavanaan historian, saavutusten tai filosofian kentällä, mutta nykyinen melskaaminen ei noista arvoista piittaa. Häijyä tekee pelkästään jos katsoo historiallismaantieteellisesti millaisella maaperällä nykyisin oikein riehutaan.
- Miksi me piittaamme miten USA tai Israel kunniakkaat perinteensä munaavat. Mikä meitä velvoittaa pitämään nämä maat kunniassaan niin kuin me asian näemme.
- Kun suuren kansakunnan kunniasta on kyse, pitää muistaa etteivät Amerikan saavutukset ole mitään Walker Bushin aikaansaannoksia. Siellä on suomalaissiirtolaisen jälkeläisen nimi yhtenä Itsenäisyysjulistuksen allekirjoittajista. Israelin kohdalla voimme myös heittäytyä kansallismielisiksi maan lipun värien vuoksi. Suomi, Kreikka, Israel ja ainakin jokin Afrikan maista kulkee sinivalkoisin siivin.
- Siitä päästäänkin tuohon tarinamme otsikkoon Lusitania 1128. Rooman entinen provinssi Lusitania muuttui silloin Portugaliksi kun Alfonso Henriques julisti itsensä Portugalin ruhtinaaksi ja otti tunnuksekseen neliömuotoisen siniristilipun. Myöhemmin 1139 hän julistautui Portugalin kuninkaaksi ja viikinkilaivojen neliöpurjeiden myötä sinivalkoiset tunnusvärit kulkeutuivat myös Suomeen ja Turkuun.

3 kommenttia:

Simo kirjoitti...

Ollaan sitten tarkkoja näissä Suomen sinivalkoisissa ystävyysmaissa. Kreikan ja Israelin lisäksi sinivalkoisia värejä edustavat Väli-Amerikan jalkapallosodan osapuolista Honduras, Itä-Afrikan sarven Somalia sekä Tyynen valtameren saaristoalueelta Mikronesian liittovaltio.

Jouni kirjoitti...

Simo, juttusi on syvältä. Täyttä Gonzo-journalismia. Suomella ei ole mitään tekemistä kyseisten maiden kanssa. Siniristilippua käytti veneilyseurat 1800-luvulla.Lopullisen Suomen lipun esikuvina toimivat Venäjän laivastosta periytyvät (andreaksen risti)lipun lisäksi myös muiden pohjoismaiden ristiliput: näistä vanhin ja alkuperäisin on Dannebrog, 1200-luvulta peräisin oleva Tanskan lippu (joka palautuu johanniittaritarien tunnukseen). Tanskan lipun pohjalta on sommiteltu 1600-luvulla Ruotsin lippu, joka on Suomen lipun välitön esikuva, sekä myöhemmin Norjan lippu. Ja mitä Jason Goley sanoi Gonzo-journalismista: 1) Gonzo-journalismilla ei ole sääntöjä.
2) Gonzo-journalisti valitsee aiheita jotka ovat valtavirtajournalismissa joko jätetty syrjään tai käsitelty pintapuolisesti tai puutteellisesti.
3) Gonzo-journalismi yhdistää tyypillisesti seksiä, huumeita ja politiikkaa.
4) Gonzo-journalismi suosii tyylillisesti vulgaarisuutta ja sarkasmia.
5) Gonzo-journalistit eivät pyri olemaan objektiivisia kohteelleen: he eivät ole poliittisesti korrekteja eivätkä välttämättä eettisesti oikeaoppisia. Gonzo-journalistit eivät ole puolueettomia, he valitsevat puolensa.
6) Gonzo-journalismi jättää savolaistyyliin lukijoilleen päätettäväksi sen, mikä on faktaa ja mikä fiktiota.

Simo kirjoitti...

No niinhän tuon jutun piti ollakin, ideointia ja gonzoa. Älyttömiä väitteitä, jotka vois olla tai sais olla totta.