- Amerikka on pitkälti valtansa vanki, ei siinä paljoa vaalitulokset sinne tai tänne paina, eikä kyse ole pohjimmiltaan edes siitä, soditaanko vai ei, vaan siitä, voitetaanko vai ei. Ja mikä on siedettävä voittamisen hinta; onko kriittinen piste 3000 kuollutta sotilasta ja 20000 haavoittunutta, vaiko jokin muu.
- Yhtä kaikki sota on tuotu voimallisesti kotirintamalle, vaikkei al-Qaeda olekaan siinä onnistunut, niin Bushin hallinto on. Millainen sotasukupolven aikapommi onkaan kasvanut pian kotiin palaavista sotureista, jää nähtäväksi. Balsamia sotahaavoille, oopiumia kansalle tarjoaa edullisesti puolestaan Afganistanin huumekenttien tuorein huippusato.
- Häivähdys Vietnamia on myös ilmassa kun 'Veterans for Peace' -liike muistuttaa ikävästi pikku risti- ja lippumerineen Irakissa kuolleista sotureista. Pentagon on asiasta huolissaan. Mitään suurempia kuolonuhreja Vietnamin sodan vastustuksen malliin ei mielenosoituksissa ole maassa kirjattu, mutta yksittäisiä uhreja kylläkin. Buddhalaismunkkien itsemurhapolttojen esikuvan mukaan Yhdysvallat noteerasi juuri historiansa kymmenennen polttouhrin kun Chicagossa aktivisti, taiteilija ja jazzmesenaatti Malachi Ritscher meni ja tuikkasi itsenä liekkeihin sotaa vastustaessaan.
- Otetaanpa toinen esimerkki sodan uhreista, paikkana 1600 asukkaan Bagdad, Arizona. Taistelija Ryan Kelly on palannut kotiinsa helikopterilentäjäksi ilman toista jalkaansa. Hän on yksi maan 550 amputoiduista sotaveteraanista.
- Ja toisaalla 'Born in America, dead in Iraq' -liike voimistaa otettaan; pahimmillaan venäläistä rulettia pelataan al-Anbarin maakunnassa. Joka kerta kun US-marine lähtee siellä kentälle, tulee myös uhreja; neljä kymmenestä kuolleesta sotilaasta kirjataan tältä sunnien valta-alueelta.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti