maanantaina, lokakuuta 30, 2006

XXXI: Kuka lohduttaisi Bushia

- Demokratiaa ei nyt yleensä kukaan uskalla Pentti Linkolaa lukuunottamatta arvostella, siinä tehtävässä kun käydään niin suurten tuulimyllyjen kimppuun, ettei edes Don Quijote niistä selviäisi. Siksi kai pitäisi kunnioittaa myös tuota Amerikan kuningas Herodesta hänen sitkeissä pyrkimyksissään tuoda valoa ja lohtua vääräuskoisten maille ja mannuille.
- Mitäpä jos Walker Bush olisi kuin olisikin maailmanhistorian valossa, sitä voittajien historiaa kirjoitettaessa, oikeassa, eli juuri hän olisi onnistunut tuomaan Lähi-Itään sen siunatun ja palvotun demokratian. Tietenkin se olisi Pyrrhoksen voitto, eli omat uhraukset olisivat liiankin kovia, mutta lopulta kuitenkin Goljat kukistaisi Davidin. Eli Irakin jälkeen olisi vuorossa Iran ja niin edelleen dominot kaatuisivat demokratian tieltä vaikka väkisin. Voiko noin ylevässä aatteessa olla muka jotakin väärää.
- Hyvä ei pakota, sanoi joku filosofi, olisiko ollut Samuli Parosen kaikuja; eli mikäs se sellainen demokratia on, jota pakolla edistetään. Aika hölmöähän tätä enemmistödiktatuuria on palvoa, mutta kun ei oikein ole muutakaan tarjolla kuin tämä harha Kreikan demoksesta ja kratoksesta, kansasta ja vallasta.
- Näin käy kun kansalle ensin kerrotaan ja opetetaan mitä mieltä se on ja sitten siltä viisaasti kysytään mitä mieltä se on. Mikäs usko milloinkin on muotia eli missä on se valta, joka puuttuu kansalta.
- Kuka siis lohduttaisi Bushia kun amerikkalaisilta joudutaan pian välivaalien merkeissä utelemaan mielipidettä kaikenmoisista asioista. US Midterms: toimiiko divide et impera - hajoita ja hallitse. Vai onko todellakin kaiken jo tapahtuneen jälkeen sanat demokratia ja vapaus heitettävä saastuneina roskakoriin. Mitä ihmettä ne aikuisten oikeasti enää voisivatkaan merkitä.

XXX: Sata lasissa

- Historia etenee tasaisen tappavasti siellä missä soditaan. Amerikkalaisten kipukynnys ylittyi tänään kun Irakissa kirjattiin se pelätty kuukauden sadas jenkkien oma sotilasuhri. Tappiot ovat korkeimmillaan sitten marraskuun 2004, jolloin taisteltiin kiivaasti sunnikaupunki Fallujahin hallinnasta, tuhoten alueella mm. 60 moskeijaa.
- Voita siinä sitten puolellesi kansan sydämet ja mieli kun arki on ahdistettu hautausmaalle. Tutkimuksen mukaan 61% irakilaisista tukee hyökkäyksiä amerikkalaisia vastaan ja sunneista peräti 92% on samaa mieltä. 32% kansasta haluaisi amerikkalaisten vetäytyvän maasta 6kk sisällä, mutta 24% haluaa heidän pysyvän maassa, nimenomaan siksi että heidän kimppuunsa on kiva käydä.
-Amerikkalaissotilaiden mahdollisuus haavoittua tai tulla tapetuksi Irakissa on nyt lukemissa 8-1 kun se Vietnamissa oli 3-1. Irakissa on haavoittunut yli 20 000 amerikkalaissotilasta ja kuollut jo yli 2800. Tämän kuukauden 100. uhri kirjattiin kun yksi US marine kuoli Anbarissa. Tänään sattui myös 29 shian massamurha, paikkana Bagdadin esikaupunki Sadr City, jossa shiakapinalliset vannovat antiamerikkalaisen pappismies Muqtada al-Sadrin nimeen. Hänen joukkonsa valloittivat mm. Amarahin kaupungin kun britit olivat luovuttaneet sen Bagdadin shia-hallinnon alle.
- Miten tuollaisessa tilanteessa muka onnistuu vallan luovuttaminen koulutetuille irakilaisille sotilaille ja poliiseille. Taitavat miehittäjät kouluttaa itselleen vain tulevia osaavia vastustajia. Sotasaaliista tuskin noin vaan kuitenkaan luovutaan, joten eivätköhän liittouman sotilaat vetäydy ennenpitkää Irakin ystävällismielisemmälle kurdialueelle suojelemaan edes maan toiseksi suurinta ölyaluetta. Sen ja Afganistanin välissä onkin sitten enään Iran.

maanantaina, lokakuuta 23, 2006

XXIX: Camp Falcon

- Jenkit järjestivät tuossa viikko sitten omaksi ja liittolaistensa huviksi mukavan öisen ilotulituksen Bagdadin keskustan suljetulla Green Zoonilla. Muutama liian lähelle ilotulitteita eksynyt sotilas siinä vähän kärvensi huulikarvojaan, mutta muuten show sujui sunnitellulla tavalla ja vääräuskoisempi kansa sai ihailla loimotuksia öisen kaupungin mustaa taivasta vasten.
- Toinen raportti Camp Falconin asevarikon öisistä räjähdyksistä väittää, että jokin USA:lle vihamielinen taho olisi onnistunut tuhoamaan hyökkäyksessä miehittäjien keskeisen ammus- ja polttoainevaraston, ison kasan sotilasajoneuvoja ja mm. 6 Apache helikopteria. Miehistötappioita olisi kirjattu yli 300 sotilaan verran.
- Kotona USA:ssa 2/3 kansasta vastustaa sotaa, ei koska sota nyt olisi sinänsä jokin vastustettava asia, vaan siksi, että se ollaan perkele häviämässä. Eikä siinä silloin auta, johtavatko edustajainhuonetta republikaanit Bushin johdolla vaiko demokraatit kun kongressi kuitenkin touhuaa omiaan ilman sen suurempia osamantunnontuskia.
- Silti kotoiset kongressin välivaalit ovat niin tärkeä asia Bushin koneistolle, että Saddamin (se on se ukko, joka ampui raketteja Israeliin 1991) tuomio yhden shiakylän tuhosta 1980-luvulla, julistetaan pitkän pohdinnan jälkeen yllättäen 5.11. kun vaalit USA:ssa pidetään 7.11. Myös Bushien perhetuttu Ali-Q on osallistumassa vaalien ennakkotunnelmiin uhkaamalla republikaanien tv-mainoksessa USA:ta atomiaseiskulla.
- Irakin tavoitellut öljyvarat on kai jo viety ja niillä miehitystä nyt vastaanhangoittelusta huolimatta rahoitetaan, mutta mitä hittoa tehdä tälle porukalle, joka ei haluakaan sitä rauhaa, demokratiaa ja vapautta, jota miehittäjät tyrkyttävät aseidensa avustamana.
- Kumman kuvan historia siis historian sivuille piirtää, mutta kumma se on joka tapauksessa.

tiistaina, lokakuuta 17, 2006

XXVIII: No huh huh

- Välillä pitäisi tarkkailla taivaita, jotta näkisi mitä täällä; maan päällä, oikein tapahtuu. Päädymme siis takaisin tieteen maailmaan, josta emme koskaan erkaantuneetkaan.
- Mistähän nyt siis on kyse, missä tiede nyt menee. Niinkö nyt luulemme löytäneemme tieteen. Vai onko tieteen historiassa yhä kyse siitä kuka keksi kuin siitä mitä löysi. Tai pikemminkin mitä ei löytänyt.
- Ja mihin joudutaan kun jokaisen ratkaisun jälkeen pitää miettiä seuraavaa epäilyä. Massa, mitä se on, jos sitä ei olekaan. Mitä on se vetovoima, jonka nimiin nyt vannotaan, jos massaa ei ole. Jotenkinhan se maailmankaikkeus koossa kai pysyy.
- Pimeä aine ei siis koostu atomeista, sitä on kaikkialla, muttei sitä voi nähdä. Uskontofilosofiallakin olisi asiassa sanottavaa, mutta minäpä uskon, että pimeä aines on ajatus. Siinä tieteen filosofointi ja filosofian tieteistäminen yhdistyvät. Meidän tiede vain on tällaista, siinä on ää ja aa samassa sanassa eli samalla kun uudistamme fysiikan lakeja ollaksemme uskottavia, meidän on uudistettava filosofian lakeja ollaksemme uskomattomia.
- Ja kuka pysyi perässä vai menikö joku ohi, niin kuin toivoin. Eli ihmisen havaintokyvyn kasvaessa huomaa aina sellaista minkä ei pitäisi olla teorioiden pohjalta mahdollista. Energiakin on näissä laskelmissa vielä suoraan verrannollista massaan, vaikka kaikkea pitäisi epäillä. Massaahan ei ole olemassakaan, paitsi se Pariisissa oleva kilon mötikkämalli.
- Maailmankaikkeuden standardimalli kertoo, että meille tuttuja atomeja - moro moro teille - on kai neljä prosenttia, 96% koostuu pimeästä aineesta, josta 79% on pimeää energiaa. Tiedeuskon mukaan pimeällä aineella pitäisi siis olla massa, muuten se ei pystyisi pitämään maailmankaikkeutta kasassa. Massaa ilman atomeja. Eli miksi siihen Newtonin vetovoimaan pitää niin uskoa.
- Tiedeuskonto on aina oma Vatikaaninsa eli kun pitäisi pystyä antamaan vastaus aina kaikkeen, homma kyllä karkaa helposti käsistä.

maanantaina, lokakuuta 09, 2006

XXVII: Gilju 4:36

- Kansainvälisestä vastustuksesta huolimatta, tai sen vuoksi, Pohjois-Korea on suorittanut tänä aamuna klo 4:36 Suomen aikaa atomipommikokeensa Japaninmeren rannalla Hamgyongin maakunnassa Giljussa klo 1:36 GMT.
- Koe sujui onnistuneesti ja aiheutti alueella 3.5 richterin maanjäristystä vastaavan lukeman. Eristetty maa onnistui omin voimin siinä, mitä Yhdysvaltain tiedustelupalvelu ei uskonut teknologisesti mahdolliseksi. Vaikka maa on suoraan uhannut 'pahan akselin' vihollistaan pitkänmatkan iskulla Taepodong-2 ohjuksellaan, ei sitä ole otettu todeksi ja koettu miksikään uhaksi USA:lle. Mutta auta armias, jos maa olisi sijainnut lähelläkään Israelia, asia olisi täysin toisin kuten Iran on kokenut.
- Katsotaanpa vaan miten tämä nyt väännetään varoittavaksi esimerkiksi ja rangaistus kohdistetaan Iraniin, joka sotauhittelun sijasta väittää sentään kehittävänsä ydinteknologiaansa rauhanomaisiin tarkoituksiin.
- Viattomien rankaisu on ennenkin toiminut Yhdysvaltain ulkopolitiikan punaisena lankana, johtaen vain uuteen ruutitynnyriin kuten tie 9-11:stä Irakiin on osoittanut. Pohjois-Korea on ylpeä saavutuksestaan ja jos nostaa katseensa vähänkään päivänpolittisen sumupilven yläpuolelle voi nähdä jotakin mitä maailmassa nyt ihan oikeasti on tapahtumassa. On laajemminkin kyse siitä miten mailta ollaan viemässä niiden itsemääräämisoikeus. Kansallisylpeys on vaakalaudalla niin Pohjois-Koreassa kuin Iranissakin.
- Aseena tässä taistelussa käytetään 'kansainvälistä yhteisöä' ja sen tuomiota. Mitäpä YK muuta voisi tehdä kuin julistaa sellaisia sanktioita, joista kansa suoraan kärsisi ja sen tehtäväksi kai sitten jäisi vallankaappauksen teko pahoilta hallitsijoilta ellei siihen ulkopuolisin asein haluttaisi ryhtyä. Pakotteet kohdistuvat aina tavalliseen kansaan, niin toimittiin Irakissa ja niin toimitaan Gazassa Hamasia vastaan. Mutta millä kuritat rutiköyhää maata, joka muutenkin elää jo eristyksissä.
- Sopisi siis pohtia mikä se YK nykyisin oikein onkaan. Ja sen seuraavaksi pääsihteeriksi ollaan valitsemassa Etelä-Korean ulkoministeri Ban Ki-Moota. Ja sillähän ei ole mitään yhteyttä Giljun ydinasekokeeseen, eihän.
- Eikä korealainen huumorintaju riittänyt aikaan 9:11 Kill You.


lauantaina, lokakuuta 07, 2006

XXVI: Uraani halkeaa

- Maailmanlaajuinen turvallisuus on ratkaisevasti kiinni siitä miten me menestymme Afganistanissa (vai olikos se Irakissa, vai Iranissa) taistelussa talebaneja ja al-Qaedaa vastaan. Saatte kaiken mitä tarvitsette tässä kamppailussa, lupasi Tony Blair sotilailleen kun Natovastuu Englannin komennossa kasvoi 32 000 sotilaaseen, USA:n operoidessa maassa lisäksi 8000 sotilaan voimin.
- Ellemme onnistu täällä estämään talebaneja ja al-Qaedaa kouluttamasta sotilaita maailmanlaajuiseen sotaan, he tuovat sodan meidän kaduillemme.
- Taistelua käydään alueella nyt kahdella rintamalla, kun Libanon on ainakin hetkeksi vaiennut, mutta varmasti pian kolmella kun sotahaukka Rice on kierrellyt seudulla tukea hakemassa Iranin vastaisille toimille, taustapirunaan vanha tuttu Henry Kissinger.
- The hearts and minds of people ...
- Tämän rinnalla Bagdadin tilanne on kuin puistossa kävelisi, sissisotaa onkin nyt vaikea hallita ja natoilulla on oma kiihtyvä hintansa, vaikka täällä onkin sitten syyskuun 2001 kuollut vasta 40 omaa sotilasta. Mutta ei tässä vielä kaikki, kun rintamat laajenevat - ei nyt sentään uhoilevaan Pohjois-Koreaan, eihän siellä mitään voitettavaa ole - vaan todellakin länsimaisten suurkaupunkien kaduille kun Afganistanin oopiumisadosta on tänä vuonna tulossa ennätyksellinen, jopa kaksinkertainen aiempaan nähden.
- Sitäpaitsi tilanne Bagdadissakin on pian hallinnassa, kerrotaan salaisen palvelun raportissa. Tällä tappovauhdilla sieltä loppuvat näet asukkaat kokonaan jo 158 vuodessa.

torstaina, lokakuuta 05, 2006

XXV: Inter arma

- Irakin al-Qaedan nykyisen ykkösmiehen Abu Ayyub al-Masrin toivotaan kuolleen Yhdysvaltain pari päivää sitten suorittamassa ilmaiskussa paikallisen CSI:n tutkiessa nyt raunioiden dna-näytteitä.
- Näin mies olisi kokenut saman kohtalon kuin hänen edeltäjänsä Abu Musab al-Zarqawi, joka teloitettiin vastaavalla ilmaiskulla 7.6.2006. Toiselta nimeltään Abu Hamza al-Muhajirina tunnetun egyptiläisen militantin väitetään toisaalta olleen jo seitsemän vuotta Turan vankilassa Egyptissä.
- USA:n salainen palvelu oli saanut vihiä Al-Masrin majapaikasta kun paikallinen postipoika oli kertonut, että alueella asuu al-joku, joka on saanut epäilyttävää postia al-joltakin. Eikun pommilla päähän.
- Näinköhän sota loppuisi, jos molemmilta puolilta posautettaisiin hengiltä pari tärkeintä johtajaa, Bushia myöten. Samaa kaavaa pitäisi samalla soveltaa myös Israelin ja Hisbollahin kiistoihin.
- Inter arma silent leges, aseiden keskellä lait vaikenevat. Niinhän se pakkaa tuolla alueella olemaan kun kuolo kutsuu omia ja vieraita luokseen. Viime viikonlopun 17 kuolleen sotilaan jäljiltä amerikkalaisten omien uhrien lukumäärä tavoittelee jo 9-11:n lukuja. Kuolleita kirjattiin 3.10.2006 mennessä 2723, jonka verran menehtyy iskuissa Bagdadissa tavallisia irakilaisia kuukaudessa.

maanantaina, lokakuuta 02, 2006

XXIV: Malleus Maleficarum

- Inkvisiittorit Jakob Sprenger ja Heinrich Kramer julkaisivat bestsellerkirjansa Noitavasara, Malleus Maleficarum, vuonna 1487 ohjekirjaksi kirkon tuon ajan vihollisten noitien tunnistamiseksi ja kuulustelemiseksi.
- Seuraukset ja ajan hengen tiedämme, mutta opimmeko koskaan mitään historiasta muuta kuin toistamaan sen virheitä. Keitä ovatkaan tämän päivän Sprenger ja Kramer ja miten aikamme muka eroaa noitavainojen ajasta.
- Kyllä sotiminen aina syyt keksii, eikä ajan historia eli uutisointi sen todellisia juuria halua nähdäkään kun historia kuitenkin kirjoitetaan parissa vuodessa uusiksi kuin mitään sumuverhoa ei olisi ollutkaan. Opimmeko jotakin esim. Saddamin tapauksen käänteistä, mistä häntä syytettiiin ja mihin lopulta pyrittiin. Mutta se tapaushan onkin vielä kesken.
- Ei ole mitään maailmanlaajuista terrorismia, ei ole mitään suurta Al-Qaedan salaliittoa. On vain yksittäisiä vastaiskuja Yhdysvaltojen toimia kohtaan, esikuvien inspiroimia soluja syöpäteorian malliin.
- Nykypäivän Noitavasaran ja inkvisiition mukaan kaikki vastustus vaan on niin al-qaedaa, jihadia ja talebania. Leimaaminen on helpoin tapa sanoa, että vääräuskoista vastustusta on ja se tullaan kitkemään oikeaoppisuuden nimissä pois.